Vuosikokous nimesi yhdistykselle uuden hallituksen

Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistyksen uusi hallitus 20.4.2023 alkaen: (kuvassa oikealta) Kati Lampén (varapuheenjohtaja), Anne-Maria Karjalainen (puheenjohtaja), Maria Viljamaa (sihteeri), Tiina Mäkelä (hallituksen jäsen), Terttu Tuomisto (hallituksen jäsen). Lisäksi hallitukseen kuuluvat Maili Uotila-Tuominen (rahastonhoitaja), Terttu Taimisto (hallituksen jäsen) ja  Heidi Saarela (Hallituksen jäsen).

Päijät-Hämeen Saattohoidon vuosikokous 20.4

Hyvää joulua!

Maailman Saattohoitopäivä 8.10.2022

Maailman Saattohoitopäivää vietettiin jälleen 8.10.2022. Tämän vuoden teemana oli Healing Hearts and Communities eli Lohduttavat yhteisöt. Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry järjesti teemapäivänä hyväntekeväisyyskonsertin. Konsertissa kuultiin Syksyn toivorikkaita säveliä Lahden Gospelkuoron esittämänä, Marjaana Turusen johdolla. Konserttiin saapui parisataa kuulijaa – kiitos kaikille paikalla olleille! Konsertissa myytiin ohjelmia yhdistyksen hyväksi 20 euron hintaan.

Konsertin avauspuheen piti Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistyksen puheenjohtaja Anne-Maria Karjalainen. Puheenjohtaja nosti puheessaan esille muun muassa koronapandemian aihauttamat menetykset, saattohoidon kehittämistilanteen Päijät-Hämeessä sekä saattohoidon uuden laatukriteerit. Karjalaisen puhe on luettavissa tällä sivulla kokonaisuudessaan:

Hyvät ystävät,

Hyvää kansainvälistä Maailman Saattohoitopäivää. Tänä vuonna 8.10. vietettävä Maailman Saattohoitopäivän teema on englanniksi Healing Hearts and Communities, jonka voisi vapaasti suomentaa esimerkiksi ”Lohduttavat yhteisöt”. Maailman Saattohoitopäivän tapahtumia järjestetään tänäkin vuonna yli 70 maassa, kaikilla mantereilla ympäri maailman.

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten koko maapalloa kohtasi pitkästä aikaa uusi, tuntematon ja pelottava haaste koronapandemian muodossa. Koronapandemialla on ollut lukemattomia vaikutuksia meihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaamme. Yksi niistä on se tosiasia, että maailmanlaajuisesti yli kuusi miljoonaa ihmistä on kuollut koronaviruksen aiheuttamaan sairauteen. Miljoonat ovat surreet läheisiään näinä vuosina.

Vuosi 2022 toi lisäksi sodan Eurooppaan. Varmoja tietoja Ukrainan sodassa kuolleista on mahdotonta saada, arviot liikkuvat noin sadassa tuhannessa. Noin 14 miljoonaa on paennut sotaa Ukrainasta, heistä vajaa 40 000 pakolaista on tämän vuoden aikana saapunut Suomeen.

Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat tuoneet surun ja kaipauksen myös meidän suomalaisten ja päijäthämäläisten elämiin uudella tavalla. Olemme mahdollisesti surreet menehtyneitä läheisiämme ja omaisiamme, lisäksi Ukrainan sotaa paenneet elävät jatkuvassa epävarmuudessa ja surevat kenties menehtyneiden omaistensa lisäksi menetettyä elinympäristöään ja kotejaan. Itselläni on omassa päivätyössäni ollut mahdollisuus konkreettisesti auttaa ukrainalaisia pakolaisia, kun Lahden Diakonialaitoksella aloitimme majoittaa ja asuttaa heitä Dilakortteliin heti maaliskuussa, kun ensimmäisiä pakolaisia alkoi saapua Lahteen. On ollut toivorikasta surun, pelon, epävarmuuden ja hämmennyksen keskellä tarjota äideille, isoäideille ja lapsille koti, ruokaa ja vaatteita. Kyyneleiltä ei ole vältytty puolin eikä toisin. Lohtua on ollut tarjolla häviävän pienissä hetkissä, kun lapset ovat hymyilleet suklaalevyn saatuaan tai uusi lelu on vienyt heidät hetkeksi leikin maailmoihin. On ollut parantava kokemus voida tarjota pakolaisille lohdullinen yhteisö surun keskellä.

Tänään Maailman Saattohoitopäivänä on upeaa nähdä teidät kaikki täällä hyväntekeväisyyskonsertissa! Tänään haluamme nostaa esille laadukkaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon merkitystä. Kiitos, kun olette tulleet paikalle ja kiitos, kun olette hankkineet konsertin ohjelman. Ohjelman myyntituotoilla tuette Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry:tä. Yhdistyksemme on perustettu vuonna 2008 tukemaan saattohoidon kehittämistä maakunnassamme. Tehtävämme on pitää yllä keskustelua laadukkaasta palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta sekä lisäksi olemme paikallisille saattohoitotoimijoille arjen työn kehittämisen ja toteuttamisen yhteistyökumppani. Vuosien varrella olemme hankkineet saattohoitoyksiköihin viihtyisyyttä lisääviä tauluja, verhoja, viherkasveja, pianon ja esimerkiksi grillin potilaiden käyttöön, jääkaapin vapaaehtoisia ja omaisia varten, saattotuoleja, joissa omaisten ja vapaaehtoisten on mahdollista istua saatettavan vierellä sekä esimerkiksi tukeneet esitteiden painattamista saattohoito-osastolle. Myös lisäkoulutuksen mahdollistaminen saattohoidon ammattilaisille on yksi yhdistyksen toimintamuodoista.

Kun läheisemme tai me itse tarvitsemme palliatiivista tai saattohoitoa, ei ole yhdentekevää minkälainen yhteisö meillä on ympärillämme. Lohduttava yhteisö voi löytyä kotoa, omista läheisistä, sukulaisista, ystävistä, hoitohenkilökunnasta – tai saattohoidon vapaaehtoisista. Vapaaehtoiset ovatkin yksi saattohoidon voimavara. Tiedän, että tänään täällä konsertissa on paikalla useita saattohoidon vapaaehtoisia. Haluankin omasta ja yhdistyksemme puolesta esittää teille kaikille sydämellisen ja lämpimän kiitoksen tekemästänne vapaaehtoistyöstä. Te luotte saatettavan ympärille juuri sen lohduttavan yhteisön, mistä tänään Maailman Saattohoitopäivässä on kyse. Teidän ansiostanne saatettava ei jää yksin, teillä on aikaa ja kärsivällisyyttä olla läsnä ja vastata sen hetken tarpeisiin.

Tällä hetkellä Suomessa ja Päijät-Hämeessä saattohoitoa kehitetään muun muassa kehittämishankkeiden muodossa. HUS alueella toimii kaksivuotinen Palliatiivisen hoidon palvelujen tuottaminen ja laadun parantaminen -hanke, jonka puitteissa Päijät-Hämeessä toteutetaan erityisesti palliatiivisen keskuksen kehittämistyötä, kotisairaalatoiminnan vahvistamista sekä kotisairaalan konsultaatiotoiminnan järjestämistä perustason sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille. Tavoitteena on muodostaa olemassa olevista palveluista hyvä, toimiva palveluketju ja parantaa hoidon laatua ja saavutettavuutta.

Päijät-Hämeen kehittämishankkeessa on jo saatu hyviä tuloksia ja kehittämistyö etenee aikataulussa.

Ensi vuoden alussa Suomessa nähdään suurin hallinnollinen uudistus moneen sataan vuoteen, kun uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Näin tapahtuu myös Päijät-Hämeessä, kun Päijät-Hämeen hyvinvointialue aloittaa 1.1.2023. Valtakunnallisena tavoitteena on, että kaikilla hyvinvointialueilla toimivat palliatiiviset keskukset, joissa on koko alueen kattava kotisairaalaverkosto. Lisäksi tavoitteena on, että kaikissa palliatiivisissa keskuksissa on psykososiaalisen tuen palvelut, kotisairaaloiden tuki sosiaalitoimen ja perustason terveydenhuollon yksiköille on systemaattisesti järjestetty ja esimerkiksi lasten kotisaattohoidon tuki toteutuu ympärivuorokautisena. Lisäksi HYKS-erva-alueella on tavoitteena tarjota palliatiivisen hoidon puhelinpäivystys sekä systemaattinen palliatiivisen hoidon täydennyskoulutusohjelma ammattilaisille.

Tänä vuonna merkityksellistä saattohoitoon liittyen on ollut myös se, että huhtikuussa julkaistiin THL:n toimesta kansalliset laatusuositukset. Meidän yhdistyksemme sihteeri Maria Viljamaa on erityisesti perehtynyt näihin suosituksiin ja ehkä luittekin tämän päivän lehdestä hänen ansiokkaan mielipidetekstinsä suosituksiin liittyen. Näiden kansallisten laatusuositusten tarkoituksena on yhdenvertaistaa Suomessa tarjolla oleva palliatiivinen ja saattohoito. Laatukriteereitä on yhteensä 50 ja niissä kuvataan potilaan hoitoprosessit hoidon tarpeen tunnistamisesta kuoleman jälkeiseen tukeen saakka.  Laatusuositukset ovat kohdennettu kaikille henkilöille, joita palliatiivinen hoito ja saattohoito koskevat: sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta, organisaatioiden johtamisesta ja hoidon järjestämisestä vastaavat henkilöt, potilaat ja heidän omaisensa. Suositus ohjaa hoidon laatua niin käytännön hoitotyössä kuin johtamisessakin. Suositukset on julkaistu THL:n julkaisusarjassa ja ovat sähköisesti vapaasti ladattavissa ja luettavissa.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, mistä palliatiivisessa ja saattohoidossa on kyse. THL määrittelee palliatiivisen hoidon seuraavasti: ”Palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää sairautta sairastavan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Läheisten huomioiminen ja tukeminen kuuluvat palliatiiviseen hoitoon. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia.” Käypä hoito -suositus puolestaan määrittää saattohoidon olevan ”osa palliatiivista hoitoa, ja se ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen (viimeisiin päiviin tai viikkoihin).” Me Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry:ssä teemme vapaaehtoisina yhdistysaktiiveina työtä sen eteen, että Päijät-Hämeessä saattohoitoa kehitetään, ammattilaisilla on mahdollisuus saada täydennyskoulutusta ja kehittää osaamistaan ja että läheisillä, omaisilla ja vapaaehtoisilla olisi parhaat mahdolliset olosuhteet toimia saatettavien rinnalla elämän loppuun saakka.

Tämän illan konsertti on meille yhdistyksen hallituksen jäsenille pitkän ponnistelun tulos. Ensimmäiset suunnittelupalaverit pidettiin noin vuosi sitten ja useita kokouksia on istuttuja sekä lukemattomia viestejä vaihdettu, jotta konsertti on ollut mahdollinen. Kiitos siis meidän alati aktiiviselle ja sydämenpohjastaan yhdistystyötä tekevällä hallituksellemme, kiitos Paula, Maria, Maili, Anja, Kati ja Heidi. Kiitos jo etukäteen palliatiivisen osaston asiantuntijasairaanhoitaja Katri Pankinaholle tämän illan puheenvuorosta. Mutta tämä konsertti ei olisi ollut mahdollinen ilman yhteistyökumppaneitamme. Iso kiitos kirkkoherra Miika Hämäläiselle yhteistyöstä ja mahdollisuudesta järjestää konsertti tässä upeassa Ristinkirkossa. Ja Marjaana: vuosi sitten syksyn toivorikkaat sävelet olivat vielä vain haave, mutta kun saimme sinut ja Gospelkuoron yhteistyökumppaniksemme, unelmasta tuli totta. Sydämellinen kiitos Sinulle ja koko kuorolle siitä, että haluatte lahjoittaa aikaanne ja osaamistanne saattohoitoasian puolesta.

Ja aivan lopuksi: kiitos teille kaikille, että olette tulleet tänä iltana paikalle. Minun nimeni on Anne-Maria Karjalainen ja toimin Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry:n puheenjohtajana. On kunnia liittyä seuraanne kuuntelemaan syksyn toivorikkaita säveliä.

Hyväntekeväisyys konsertti

Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys toivottaa hyvää joulunaikaa!

Maailman Saattohoitopäivä 2021 – Ketään ei jätetä

Saattohoitopassi

Saattohoidosta jäi puolisolle hyvät muistot – hoitajien ammattitaito teki…

Syöpää sairastanut Kerstin Grotenfelt halusi asua kotona elämänsä loppuun asti. Hänen miehensä Nils teki toiveesta totta yhdessä kotihoidon ammattilaisten kanssa.

KUN Kerstin Grotenfeltin syöpä uusiutui ja paheni vuonna 2017, hän ja hänen miehensä Nils Grotenfelt päättivät, että Kerstin hoidetaan kotona niin pitkään kuin mahdollista. Käytännössä se tarkoitti kotihoidon puoleen kääntymistä ja hoitosuunnitelman tekemistä.

”Vaihtoehtona olisi ollut, että Kerstin olisi raahattu toistuvasti ambulanssilla johonkin. Kaikki sujui jouhevammin tässä kotona”, Nils muistelee.

Kotihoidon fysioterapeutin kanssa Nils ja Kerstin tekivät arvion tarvittavista apuvälineistä. Kerstinin makuuhuoneeseen tuotiin sairaalasänky apuvälineyksiköstä ja yksi kaapeista tyhjennettiin lääkkeitä ja kotihoidon kautta saatuja hoitotarvikkeita varten.

Kotihoidossa ja erityisesti kotisaattohoidossa hoitajat ovat säännöllisesti potilaan kotona, tavallaan kylässä toisen ihmisen luona. Pienet asiat vaikuttavat siihen, millaisiksi kohtaamiset muodostuvat ja miten potilas ja omaiset ne kokevat.

Sairaanhoitaja Marja Takkinen Essoten kotihoidosta muistaa, miten häntä jännitti ennen ensimmäistä käyntiä Nilsin ja Kerstinin kotona Juvalla. Syynä oli kieli. Kerstinin äidinkieli oli ruotsi, Marjan taas suomi.

”Mietin, miten kommunikointi onnistuu, mutta hyvin pärjättiin suomeksi ja savoksi ja vähän ruotsiksikin. Muistan kun jossain kohtaa nauraa rätkätettiin porukalla ja ajattelin, että nyt meillä on tasavertainen ja hyvä hoitosuhde. Ollaan samalla puolella kaikki.”

”Ystävällisyys ja kunnioitus, jolla kotihoidon hoitajat kohtasivat Kerstinin, teki valtavan vaikutuksen”, Nils Grotenfelt sanoo.

NILSIIN TEKI VAIKUTUKSEN erityisesti se, että saattohoitovaiheessa Kerstiniä kävivät hoitamassa pääasiassa samat hoitajat. He valikoituivat häntä jo aiemmin hoitaneen tiimin sisältä. Hoitajat tulivat tarpeen mukaan, ja heillä oli mahdollisuus tehdä useampia käyntejä päivässä aamu- ja iltavuorojen aikana.

”Tiimin jäsenet olivat eri-ikäisiä, ja kaikilla oli oma taustansa, elämänkokemuksensa ja persoonallisuutensa. Mutta jokainen heistä kohtasi Kerstinin ystävällisesti ja kunnioittavasti kukin omalla tavallaan.”

Tutut hoitajat oppivat tuntemaan paikat, tavat ja Kerstinin toiveet. Nilsin ei tarvinnut selostaa samoja asioita yhä uudestaan.

Sairaanhoitaja Marja Takkisen mukaan pienet asiat ovat usein merkityksellisiä.

”Tärkeää voi olla se, miten hiuksia pestään ja miten ne laitetaan pesun jälkeen. Perheen ja läheisten tukeminen on helpompaa, kun kasvot ovat tutut ja yhteistä polkua on jo takana.”

Tärkeää on myös se, että hoidettavalle kerrotaan toimenpiteistä.

”Niistä on kerrottava aina, olipa asiakas tajuissaan tai ei. Aina kosketetaan ja sanotaan, kuka olen ja mitä sinulle teen.”

Nilsin mukaan kunnioittava kohtaaminen näkyi esimerkiksi siinä, että hoitajat aina koputtivat Kerstinin makuuhuoneen oveen ja odottivat kutsua tulla peremmälle.

”On herkkä tilanne, kun tullaan toisen kotiin, makuuhuoneeseen asti, ja autetaan hyvinkin intiimeissä asioissa. Koputus on pieni kunnioituksenosoitus ihmiselle, joka on avuton ja toisten armoilla.”

MARJA TAKKINEN on työskennellyt kotihoidossa yli 20 vuotta, ja kotisaattohoidosta on tullut hänelle vähitellen sydämen asia. Marjan mukaan kotisaattohoitoa tekevän on oltava sinut kuoleman kanssa. Hoitaja tarvitsee kuulevat korvat, herkät kädet ja suuren sydämen.

Kotisaattohoidossa hoitajan on oltava sinut kuoleman kanssa.

Parhaillaan Marja käy palliatiivisen erityisosaamisen koulutusta, josta hän on saanut lisää eväitä työhönsä.

”Jokainen syntymä ja jokainen kuolema on ainutlaatuinen. Olen valmis tekemään kaikkeni noissa tilanteissa”, Marja sanoo.

Kotisaattohoito on yhteistyötä, joka onnistuu, kun kaikki osapuolet sitoutuvat siihen. Juvalla kotisaattohoidon ehtona on se, että asiakkaalla on omainen tai läheinen, joka pystyy asumaan saattohoidon ajan hänen luonaan. Kerstininkään saattohoito ei olisi onnistunut ilman puolison ja lasten tukea.

KUN KERSTININ TILANNE huononi, hoitajat opettivat Nilsille, miten lääkkeitä annostellaan ja apuvälineitä käytetään. Nils oli myös läsnä ja käänsi keskustelua silloin, kun Kerstin oli väsynyt eikä jaksanut yrittää suomeksi puhumista.

”On tärkeää, että ihminen saa puhua omaa äidinkieltään ja tulee ymmärretyksi. Äidinkielellä pystyy sanoittamaan syvimmät tunteet eri tavalla kuin muilla kielillä”, Marja sanoo.

Kun kotihoidon hoitajat eivät olleet paikalla, Nils piti heihin yhteyttä puhelimella. Nilsin mukaan viesteihin vastattiin nopeasti.

”Ei koskaan tarvinnut miettiä, että olisimme jotenkin pudonneet tuolien väliin.”

VÄLILLÄ KERSTIN halusi puhua lähestyvästä kuolemasta tai muista häntä huolettavista asioista jonkun muun kuin aviomiehensä kanssa. Silloin Marja oli läsnä. Myös Nils keskusteli Marjan kanssa ja sai tukea.

”Vierellä olo ja toisen ihmisen kärsimyksen näkeminen on aika murtavaa. Joskus pitää saada tukea, ja sen Marjalta sain. Hänellä riitti aikaa istua hetkeksi alas ja kuunnella”, Nils sanoo.

Tutkimusten mukaan saattohoidosta 60 prosenttia on läheisten tukemista. Se edellyttää hoitajalta herkkiä tuntosarvia ja tilannetajua.

”Asioita pitää osata välillä poimia lauseiden väleistä ja huomata, milloin toinen ihminen kaipaa puhumista. Kullanarvoinen hetki keskusteluun saattaa syntyä vaikkapa silloin, kun omainen lähtee saattamaan hoitajaa pihakuistille tai autolle. Voi tulla tunteenpurkaus, jota omainen ei ole pystynyt aiemmin näyttämään. Silloin hoitajan on löydettävä keinot, joilla tukea omaista”, Marja sanoo.

Saattohoidosta 60 prosenttia on läheisten tukemista.

Nilsille jäi tunne, ettei hoitajilla ollut koskaan kiire, kun he olivat heidän luonaan.

”Varmasti oli toisia paikkoja odottamassa ja asioita hoidettavana, mutta he tekivät aina kaiken rauhassa loppuun asti”, Nils sanoo.

VIIMEISEN YHTEISEN kesän aikana Nils ja Kerstin matkustivat Ruotsiin, jossa Kerstinillä oli talo ja paljon muistoja. He viettivät siellä pari kuukautta kahdestaan.

”Matkustaminen oli harkittu riskinotto. Ajattelimme, että siinä vaiheessa elämää on tärkeä tehdä asioita, jotka tuovat iloa. Ajattelimme, että eihän auto ole sen huonompi paikka kuolla kuin mikään muukaan.”

Matkasta keskusteltiin ja sovittiin ennakkoon kotihoidon kanssa. Kun Kerstin kävi Ruotsissa verikokeessa, Marja katsoi tulokset läpi lääkärin kanssa ja oli muutenkin puhelimen päässä tukena.

”Muistan, kun sain valokuvan, jossa Kerstin istui Ruotsin huvilallaan kukkien keskellä. Se oli hänen toinen kotinsa, jossa hänen oli tärkeä päästä käymään. Kuvasta tuli itsellekin hyvä mieli”, Marja muistelee.

Kerstin nukkui pois Juvan kodissa vuonna 2019. Hän sai olla loppuun asti läheistensä kanssa.

”Kuoleman hetki oli rauhallinen ja kaunis, koska saimme olla kotona ja saimme tarvittavan tuen ja avun”, Nils sanoo.

”Kutsun vieläkin Marjaa enkeliksi. Hän on ihminen, jota kunnioitan syvästi. Viisas, empaattinen, rauhallinen ja hieno ihminen.”

Teksti Hanna Moilanen, kuvat Paula Myöhänen