Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistyksen uusi hallitus 20.4.2023 alkaen: (kuvassa oikealta) Kati Lampén (varapuheenjohtaja), Anne-Maria Karjalainen (puheenjohtaja), Maria Viljamaa (sihteeri), Tiina Mäkelä (hallituksen jäsen), Terttu Tuomisto (hallituksen jäsen). Lisäksi hallitukseen kuuluvat Maili Uotila-Tuominen (rahastonhoitaja), Terttu Taimisto (hallituksen jäsen) ja Heidi Saarela (Hallituksen jäsen).
Nyt Lahdessa on mahdollista puhua kuolemasta. Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry ja Lahden Diakonialaitos järjestävät yhteistyönä Death Cafe – kuoleman kahvilan maanantaina 30.1.2023 Dilakorttelissa. Kuoleman kahvilat ovat parikymmentä vuotta sitten Sveitsissä kehitetty tapahtuma, jonka tavoitteena on tuoda ”kuolema esiin hiljaisuudesta”. Kuoleman kahvilassa on mahdollista puhua avoimesti kuolemaan liittyvistä kysymyksistä, peloista, omista tunteistaan, surusta ja esimerkiksi hautajaisiin liittyvistä pohdinnoistaan.
Kyse on ennen muuta elämän arvostamisesta, eletyn elämän hyväksymisestä sekä elämän päättymiseen liittyvistä pohdinnoista. Sen sijaan kuoleman kahvila ei ole suru- eikä terapiaryhmä. Kuoleman kahvilaa ohjaa vapaaehtoinen Nina Uosukainen ja paikalla on myös DILAn henkilökuntaa.
Death Cafe – Kuoleman kahvila järjestetään maanantaina 30.1.2023 klo 17 alkaen Lahden Diakonialaitoksen Dilakorttelissa, Sibeliuksenkatu 6A, katutaso (liukuovista sisään). Tila on esteetön.
Lisätietoja:
Yhdistyksen puheenjohtaja Anne-Maria Karjalainen, annemaria.karjalainen@gmail.com
Maailman Saattohoitopäivää vietettiin jälleen 8.10.2022. Tämän vuoden teemana oli Healing Hearts and Communities eli Lohduttavat yhteisöt. Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry järjesti teemapäivänä hyväntekeväisyyskonsertin. Konsertissa kuultiin Syksyn toivorikkaita säveliä Lahden Gospelkuoron esittämänä, Marjaana Turusen johdolla. Konserttiin saapui parisataa kuulijaa – kiitos kaikille paikalla olleille! Konsertissa myytiin ohjelmia yhdistyksen hyväksi 20 euron hintaan.
Konsertin avauspuheen piti Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistyksen puheenjohtaja Anne-Maria Karjalainen. Puheenjohtaja nosti puheessaan esille muun muassa koronapandemian aihauttamat menetykset, saattohoidon kehittämistilanteen Päijät-Hämeessä sekä saattohoidon uuden laatukriteerit. Karjalaisen puhe on luettavissa tällä sivulla kokonaisuudessaan:
Hyvät ystävät,
Hyvää kansainvälistä Maailman Saattohoitopäivää. Tänä vuonna 8.10. vietettävä Maailman Saattohoitopäivän teema on englanniksi Healing Hearts and Communities, jonka voisi vapaasti suomentaa esimerkiksi ”Lohduttavat yhteisöt”. Maailman Saattohoitopäivän tapahtumia järjestetään tänäkin vuonna yli 70 maassa, kaikilla mantereilla ympäri maailman.
Noin kaksi ja puoli vuotta sitten koko maapalloa kohtasi pitkästä aikaa uusi, tuntematon ja pelottava haaste koronapandemian muodossa. Koronapandemialla on ollut lukemattomia vaikutuksia meihin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaamme. Yksi niistä on se tosiasia, että maailmanlaajuisesti yli kuusi miljoonaa ihmistä on kuollut koronaviruksen aiheuttamaan sairauteen. Miljoonat ovat surreet läheisiään näinä vuosina.
Vuosi 2022 toi lisäksi sodan Eurooppaan. Varmoja tietoja Ukrainan sodassa kuolleista on mahdotonta saada, arviot liikkuvat noin sadassa tuhannessa. Noin 14 miljoonaa on paennut sotaa Ukrainasta, heistä vajaa 40 000 pakolaista on tämän vuoden aikana saapunut Suomeen.
Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat tuoneet surun ja kaipauksen myös meidän suomalaisten ja päijäthämäläisten elämiin uudella tavalla. Olemme mahdollisesti surreet menehtyneitä läheisiämme ja omaisiamme, lisäksi Ukrainan sotaa paenneet elävät jatkuvassa epävarmuudessa ja surevat kenties menehtyneiden omaistensa lisäksi menetettyä elinympäristöään ja kotejaan. Itselläni on omassa päivätyössäni ollut mahdollisuus konkreettisesti auttaa ukrainalaisia pakolaisia, kun Lahden Diakonialaitoksella aloitimme majoittaa ja asuttaa heitä Dilakortteliin heti maaliskuussa, kun ensimmäisiä pakolaisia alkoi saapua Lahteen. On ollut toivorikasta surun, pelon, epävarmuuden ja hämmennyksen keskellä tarjota äideille, isoäideille ja lapsille koti, ruokaa ja vaatteita. Kyyneleiltä ei ole vältytty puolin eikä toisin. Lohtua on ollut tarjolla häviävän pienissä hetkissä, kun lapset ovat hymyilleet suklaalevyn saatuaan tai uusi lelu on vienyt heidät hetkeksi leikin maailmoihin. On ollut parantava kokemus voida tarjota pakolaisille lohdullinen yhteisö surun keskellä.
Tänään Maailman Saattohoitopäivänä on upeaa nähdä teidät kaikki täällä hyväntekeväisyyskonsertissa! Tänään haluamme nostaa esille laadukkaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon merkitystä. Kiitos, kun olette tulleet paikalle ja kiitos, kun olette hankkineet konsertin ohjelman. Ohjelman myyntituotoilla tuette Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry:tä. Yhdistyksemme on perustettu vuonna 2008 tukemaan saattohoidon kehittämistä maakunnassamme. Tehtävämme on pitää yllä keskustelua laadukkaasta palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta sekä lisäksi olemme paikallisille saattohoitotoimijoille arjen työn kehittämisen ja toteuttamisen yhteistyökumppani. Vuosien varrella olemme hankkineet saattohoitoyksiköihin viihtyisyyttä lisääviä tauluja, verhoja, viherkasveja, pianon ja esimerkiksi grillin potilaiden käyttöön, jääkaapin vapaaehtoisia ja omaisia varten, saattotuoleja, joissa omaisten ja vapaaehtoisten on mahdollista istua saatettavan vierellä sekä esimerkiksi tukeneet esitteiden painattamista saattohoito-osastolle. Myös lisäkoulutuksen mahdollistaminen saattohoidon ammattilaisille on yksi yhdistyksen toimintamuodoista.
Kun läheisemme tai me itse tarvitsemme palliatiivista tai saattohoitoa, ei ole yhdentekevää minkälainen yhteisö meillä on ympärillämme. Lohduttava yhteisö voi löytyä kotoa, omista läheisistä, sukulaisista, ystävistä, hoitohenkilökunnasta – tai saattohoidon vapaaehtoisista. Vapaaehtoiset ovatkin yksi saattohoidon voimavara. Tiedän, että tänään täällä konsertissa on paikalla useita saattohoidon vapaaehtoisia. Haluankin omasta ja yhdistyksemme puolesta esittää teille kaikille sydämellisen ja lämpimän kiitoksen tekemästänne vapaaehtoistyöstä. Te luotte saatettavan ympärille juuri sen lohduttavan yhteisön, mistä tänään Maailman Saattohoitopäivässä on kyse. Teidän ansiostanne saatettava ei jää yksin, teillä on aikaa ja kärsivällisyyttä olla läsnä ja vastata sen hetken tarpeisiin.
Tällä hetkellä Suomessa ja Päijät-Hämeessä saattohoitoa kehitetään muun muassa kehittämishankkeiden muodossa. HUS alueella toimii kaksivuotinen Palliatiivisen hoidon palvelujen tuottaminen ja laadun parantaminen -hanke, jonka puitteissa Päijät-Hämeessä toteutetaan erityisesti palliatiivisen keskuksen kehittämistyötä, kotisairaalatoiminnan vahvistamista sekä kotisairaalan konsultaatiotoiminnan järjestämistä perustason sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille. Tavoitteena on muodostaa olemassa olevista palveluista hyvä, toimiva palveluketju ja parantaa hoidon laatua ja saavutettavuutta.
Päijät-Hämeen kehittämishankkeessa on jo saatu hyviä tuloksia ja kehittämistyö etenee aikataulussa.
Ensi vuoden alussa Suomessa nähdään suurin hallinnollinen uudistus moneen sataan vuoteen, kun uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Näin tapahtuu myös Päijät-Hämeessä, kun Päijät-Hämeen hyvinvointialue aloittaa 1.1.2023. Valtakunnallisena tavoitteena on, että kaikilla hyvinvointialueilla toimivat palliatiiviset keskukset, joissa on koko alueen kattava kotisairaalaverkosto. Lisäksi tavoitteena on, että kaikissa palliatiivisissa keskuksissa on psykososiaalisen tuen palvelut, kotisairaaloiden tuki sosiaalitoimen ja perustason terveydenhuollon yksiköille on systemaattisesti järjestetty ja esimerkiksi lasten kotisaattohoidon tuki toteutuu ympärivuorokautisena. Lisäksi HYKS-erva-alueella on tavoitteena tarjota palliatiivisen hoidon puhelinpäivystys sekä systemaattinen palliatiivisen hoidon täydennyskoulutusohjelma ammattilaisille.
Tänä vuonna merkityksellistä saattohoitoon liittyen on ollut myös se, että huhtikuussa julkaistiin THL:n toimesta kansalliset laatusuositukset. Meidän yhdistyksemme sihteeri Maria Viljamaa on erityisesti perehtynyt näihin suosituksiin ja ehkä luittekin tämän päivän lehdestä hänen ansiokkaan mielipidetekstinsä suosituksiin liittyen. Näiden kansallisten laatusuositusten tarkoituksena on yhdenvertaistaa Suomessa tarjolla oleva palliatiivinen ja saattohoito. Laatukriteereitä on yhteensä 50 ja niissä kuvataan potilaan hoitoprosessit hoidon tarpeen tunnistamisesta kuoleman jälkeiseen tukeen saakka. Laatusuositukset ovat kohdennettu kaikille henkilöille, joita palliatiivinen hoito ja saattohoito koskevat: sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta, organisaatioiden johtamisesta ja hoidon järjestämisestä vastaavat henkilöt, potilaat ja heidän omaisensa. Suositus ohjaa hoidon laatua niin käytännön hoitotyössä kuin johtamisessakin. Suositukset on julkaistu THL:n julkaisusarjassa ja ovat sähköisesti vapaasti ladattavissa ja luettavissa.
Lopuksi haluan vielä muistuttaa, mistä palliatiivisessa ja saattohoidossa on kyse. THL määrittelee palliatiivisen hoidon seuraavasti: ”Palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää sairautta sairastavan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa. Sen tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Läheisten huomioiminen ja tukeminen kuuluvat palliatiiviseen hoitoon. Palliatiivinen hoito voi kestää vuosia.” Käypä hoito -suositus puolestaan määrittää saattohoidon olevan ”osa palliatiivista hoitoa, ja se ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen (viimeisiin päiviin tai viikkoihin).” Me Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry:ssä teemme vapaaehtoisina yhdistysaktiiveina työtä sen eteen, että Päijät-Hämeessä saattohoitoa kehitetään, ammattilaisilla on mahdollisuus saada täydennyskoulutusta ja kehittää osaamistaan ja että läheisillä, omaisilla ja vapaaehtoisilla olisi parhaat mahdolliset olosuhteet toimia saatettavien rinnalla elämän loppuun saakka.
Tämän illan konsertti on meille yhdistyksen hallituksen jäsenille pitkän ponnistelun tulos. Ensimmäiset suunnittelupalaverit pidettiin noin vuosi sitten ja useita kokouksia on istuttuja sekä lukemattomia viestejä vaihdettu, jotta konsertti on ollut mahdollinen. Kiitos siis meidän alati aktiiviselle ja sydämenpohjastaan yhdistystyötä tekevällä hallituksellemme, kiitos Paula, Maria, Maili, Anja, Kati ja Heidi. Kiitos jo etukäteen palliatiivisen osaston asiantuntijasairaanhoitaja Katri Pankinaholle tämän illan puheenvuorosta. Mutta tämä konsertti ei olisi ollut mahdollinen ilman yhteistyökumppaneitamme. Iso kiitos kirkkoherra Miika Hämäläiselle yhteistyöstä ja mahdollisuudesta järjestää konsertti tässä upeassa Ristinkirkossa. Ja Marjaana: vuosi sitten syksyn toivorikkaat sävelet olivat vielä vain haave, mutta kun saimme sinut ja Gospelkuoron yhteistyökumppaniksemme, unelmasta tuli totta. Sydämellinen kiitos Sinulle ja koko kuorolle siitä, että haluatte lahjoittaa aikaanne ja osaamistanne saattohoitoasian puolesta.
Ja aivan lopuksi: kiitos teille kaikille, että olette tulleet tänä iltana paikalle. Minun nimeni on Anne-Maria Karjalainen ja toimin Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry:n puheenjohtajana. On kunnia liittyä seuraanne kuuntelemaan syksyn toivorikkaita säveliä.
Asiantuntija-artikkelissa Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry:n sihteeri, Maria Viljamaa kirjoittaa saattohoidon laatusuosituksista sekä Päijät-Hämeessä tehdystä saattohoidon kehittämistyöstä.
Tutkimusperustaisesti on todettu, että Suomessa on selkeä tarve palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laadun parantamiseksi, saatavuuden yhtenäistämiseksi ja alueellisten erojen vähentämiseksi (esim. Saarto & Finne-Soveri 2019).
Suomessa annetut keskeiset kansalliset suositukset palliatiivisen ja saattohoidon laadun varmentamiseksi ja hoidon toteuttamiseksi ovat seuraavat:
Suomalaisia laatusuosituksia ohjaavat kansainväliset sopimukset, joista esimerkkeinä YK:n Kuolevan oikeuksien julistus (1975) ja Euroopan ihmisoikeussopimus 63/1999.
Tässä tekstissä keskitytään huhtikuussa 2022 THL:n julkaisemaan kansalliseen laatusuositukseen.
Laatusuositusten tarkoitus on laadun parantaminen ja yhdenvertaisuuden lisääminen. On alueita ja yksiköitä, joissa on tarjolla laadukasta, kehittynyttä palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa. Alueelliset erot voivat kuitenkin olla merkittävät ja osaaminen sekä hoidon laatu vaihtelevat. Laatusuositukset on tarkoitettu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille, joissa hoidetaan ihmisiä heidän elämänsä loppuvaiheessa.
Laatusuositus on kohdennettu kaikille henkilöille, joita palliatiivinen hoito ja saattohoito koskevat: sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta, organisaatioiden johtamisesta ja hoidon järjestämisestä vastaavat henkilöt, potilaat ja heidän omaisensa. Suositus ohjaa hoidon laatua niin käytännön työssä kuin johtamisen näkökulmastakin. Hoitotahot voivat pohtia, missä kullakin on kehittämisen tarve ja lähteä sitä kautta parantamaan oman yksikön palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laatua. Hoidon järjestämisestä vastaaville tahoille suositus kuvaa laadukkaan hoidon vaatimia voimavaroja. Potilaille ja omaisille suositus kertoo siitä, minkä laatuista hoidon tulee olla, missä sitä järjestetään ja mitä potilas ja läheiset voivat odottaa palliatiiviselta hoidolta ja saattohoidolta. Suomessa kaikilla ihmisillä on sairaudesta, kulttuurista, iästä tai asuispaikasta riippumatta oikeus samantasoiseen hoitoon – ja tämän toteuttamiseen suositus ohjaa. Kansallinen laatusuositus yhdessä lainsäädännön ja Käypä hoito suosituksen kanssa ovat turvaamassa meille kaikille yhdenvertaista ja turvallista palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa – riippumatta asuinpaikastamme.
Selvitysten mukaan (esim. 2019) palliatiivisen hoidon ja saattohoidon saatavuudessa ja laadussa on selkeitä alueellisia eroja. Esimerkiksi kotisaattohoito ei toteudu tasavertaisesti maan eri osissa. Parhaiten se voidaan toteuttaa Etelä-Suomessa, missä myös kotisairaalatoiminta on kehittyneintä ja parhaiten saatavilla olevaa. Palliatiivisia ja saattohoito-osastoja, sekä saattohoitokoteja on suurimmissa kaupungeissa, esimerkiksi saattohoitokoteja on Suomessa neljä (Helsinki, Turku, Tampere ja Hämeenlinna). Hoitoa toteuttavan henkilökunnan osaamisessa on niin ikään todettu olevan vajetta, mitä nyt erilaisilla koulutuksilla pyritään parantamaan.
Suomessa palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon on luotu kolmiportainen malli, jonka eri tasoilla tarjotaan kullekin hoidon tarpeessa olevalle juuri hänelle oikein suunnattua hoitoa.
Kuvio 1. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kolmiportainen malli. Lähde: Saarto ym. 2017
Perustaso: esim. kotihoito, tehostettu palveluasuminen, terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon osastot.
A Perustason saattohoitoyksiköt: terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon osastot, joissa saattohoitoa on kehitetty oman toiminnan ohella ja saavat konsultaatioapua erityistason yksiköistä.
B Erityistaso: palliatiiviset kotisairaalat tukiosastoineen, palliatiiviset osastot, saattohoito-osastot ja -kodit sekä sairaaloiden konsultaatiotiimit, palliatiiviset poliklinikat ja päiväsairaalat.
C Vaativa erityistaso: yliopistosairaaloiden palliatiiviset keskukset, jotka muodostuvat palliatiivisen hoidon poliklinikoista, palliatiivisen hoidon konsultaatiotiimistä, psykososiaalisen tuen yksiköstä, palliatiivisesta osastosta tai vuodepaikoista, kotisairaalasta, päiväsairaalasta ja saattohoitokodista tai vastaavasta saattohoito-osastosta.
1/3 osa potilaista tarvitsee B- tai C-tason hoitoa.
(Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus 14–15, 2022.)
Kansallisen laatusuosituksen 50 laatukriteeriä
Kansallisessa laatusuosituksessa kokonaisvaltainen hoito on kuvattu 50 eri laatukriteerin avulla. Laatukriteerit kuvaavat hoitoprosessin eri vaiheet palliatiivisen hoidon alkamisesta saattohoitoon ja kuoleman jälkeiseen tukeen asti. Nämä laatukriteerit kuvaavat seuraavia tekijöitä:
Laatukriteereillä kuvataan myös hoidon järjestämiseen, tuottamiseen ja tiedonkulkuun liittyvät tekijät. Nämä laatukriteerit käsittelevät seuraavia tekijöitä:
Laatukriteerit ohjaavat sekä palliatiivisen hoidon että saattohoidon toteuttamista yhteisesti ja erikseen. Seuraavassa käsitellään laatukriteereitä saattohoidon osalta.
Hoidon oikea-aikaisuus saattohoidossa käsittää sekä oikea-aikaisen saattohoitopäätöksen tekemisen että saattohoidossa olevan potilaan mahdollisuuden yhteydenottoon hoitavaan yksikköön välittömästi tarpeen ilmaantuessa – mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Elämän loppuvaiheen ennakoiva hoidon suunnittelu tulee tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun on todettu kuolemaan johtava sairaus. Kouluttaessani hoitohenkilökuntaa saattohoidon osalta, olen todennut käytännössä ennakoivan hoidon suunnitelmien puutteen. Tämä hoidon suunnittelu vaikuttaa tehokkaasti saattohoidossa olevan potilaan hyvinvointiin – tiedon oikea-aikaisuus, lääkärin, hoitohenkilökunnan ja potilaan ja tämän läheisten yhteiset suunnitelmat, tieto potilaan toiveista ja toisaalta potilaan ja hänen läheistensä tilanteen tiedostaminen sekä tiedon jakaminen ymmärrettävästi ovat keskiössä tässä suunnittelussa.
Yksilökeskeinen, elämänlaatua ylläpitävä hoito kohtaa potilaan tarpeet, toiveet ja elämänkatsomuksen yksilöllisesti ja arvostavasti. Sairauden edetessä tarpeet ja toiveet muuttuvat ja tämä huomioidaan jatkuvalla keskustelulla ja seurannalla. Jokaisella on oikeus saada hoitoa omalla äidinkielellään ja tämä mahdollistetaan saatavilla olevalla keinolla – esim. tulkkipalvelu. Läheiset huomioidaan osana kokonaisuutta ja heitä tuetaan monin tavoin. Läheisten jaksamisella on merkitystä heille itselleen, mutta myös saatettavan ihmisen elämänlaadun kannalta. Työryhmän moniammatillisuus tukee tätä tavoitetta. Esimerkiksi psykososiaalisen tuen ja hengellisen avun ammattilaiset ovat tärkeä osa kokonaisuutta.
Vaikuttava oirehoito sekä psykososiaalinen, henkinen ja hengellinen tuki pyrkivät vähentämään kuolevan ihmisen ja hänen läheistensä kokonaisvaltaista kärsimystä. Fyysiseen kärsimykseen pystytään vaikuttamaan laadukkaalla oireseurannalla ja -hoidolla, esimerkiksi hyvä kipulääkitys. Psyykkistä kärsimystä pystytään niin ikään vähentämään oikeanlaisella lääkehoidolla, mutta myös potilaan ja läheisten aidolla, läsnä olevalla kohtaamisella. Kuoleman lähestyessä ihmisen tarpeet muuttuvat – niin fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset kuin hengellisetkin. Tämä on tärkeää tunnistaa, esimerkiksi sosiaalinen elämä voi kaventua väsymyksen takia ja hengelliset tarpeet nousta esille myös ihmisillä, jotka eivät aikaisemmin ole kokeneet olevansa uskonnollisia. Oman kulttuurin tavat muodostuvat entistä tärkeämmiksi. Laatukriteerit ohjaavat yksiköitä tekemään kirjalliset ohjeet kokonaisvaltaisesta oirehoidosta ja seurannasta.
Läheisen tukeminen ja osallisuuden mahdollistaminen nähdään merkityksellisenä ja laatusuosituksessa käsitellään tätä useammassakin kohdassa. Läheisen roolit potilaan elämässä on tunnistettava, jotta hän pystyy osallistumaan kaikilla niillä osa-alueilla omaisensa hoidon suunnitteluun ja mahdollisesti myös päätöksentekoon (sijaispäättäminen, edunvalvonta). Tarvittaessa läheinen/läheiset ohjataan erityisen tuen piiriin oman jaksamisensa tukemiseksi, mutta samanaikaisesti tunnistetaan läheisen jaksamisen merkitys kuolevan ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille – myös siten, että saattohoidossa olevan ihmisen ei tarvitse kantaa huolta läheisestään. Lapset ja nuoret tulee huomioida läheisen roolissa myös.
Inhimillinen saattohoito ja arvostava kuolemanjälkeinen tuki mahdollistuvat, kun ennakoivan hoidon suunnittelu on tehty, saattohoitopäätös tehdään oikea-aikaisesti yhdessä potilaan ja tämän läheisten kanssa ja sekä päätös että sen perustelut selvitetään ymmärrettävästi asianosaisille. Saattohoitosuunnitelmaa päivitetään jatkuvasti, kun potilaan tarpeet ja toiveet muuttuvat. Potilasta ei siirretä hoitopaikasta ilman erittäin painavaa syytä. Saatettavan luona ollaan mahdollisimman paljon, jos tämä toivoo sitä. Samoin läheisten läsnäolo – myös yöpyminen – mahdollistetaan. Saatettavalle ja hänen läheisilleen taataan rauhallinen, yhteinen tila, esimerkiksi oma huone. Saattohoito jatkuu vielä kuoleman jälkeen. Vainajan kunnioittava ja hänen tahtoaan edelleen noudattava huolehtiminen sekä kulttuurinen kohtaaminen ovat osa laadukasta saattohoito. Omaisia tuetaan kuoleman tullessa, heille taataan riittävästi aikaa hyvästien jättämiseen. Omaisille myös annetaan tietoa kuolemaa seuraavista toiminnoista.
Riittävä henkilöstö ja tarkoituksenmukaiset muut voimavarat tarkoittavat riittävää henkilöstömitoitusta, toimivia tiloja ja teknologiaa sekä lääkkeitä. Hoitohenkilökuntaa on oltava riittävästi kaikissa työvuoroissa, samoin konsultoitavat asiantuntijat on tavoitettava kaikkina vuorokauden aikoina. Saattohoidossa on käytettävissä vapaaehtoisia toimijoita ja heidän panoksensa on oltava osa laadukasta saattohoitoa kaikissa toimipaikoissa. Saattohoidossa käytettävät lääkkeet ja laitteet on oltava saatavilla, yksiköstä ja näin ollen potilaan tarpeista riippuen eritasoisina – vrt. hoidon kolmiportainen malli. Tilojen on mahdollistettava laadukas saattohoito, esimerkiksi yksityisyys on voitava taata, sekä läheisten yöpyminen potilaan luona. Tilojen on oltava myös viihtyisät ja käytännössä olen havainnut esimerkiksi valaistuksen merkityksen. On hyvä huomioida yksilöllisyys myös tilaratkaisuissa, samoin kausikoristelut potilaan toiveiden mukaisesti voivat tuoda lohtua niin potilaalle kuin läheisillekin.
Kaikkien hoitoon osallistuvien ammattilaisten korkeatasoinen osaaminen turvataan riittävällä perus- ja täydennyskoulutuksella. Kolmiportaisen mallin eri tasoilla tarvitaan eri tasoista osaamista ja näin ollen myös koulutusta. Esimerkiksi toisen asteen oppilaitoksissa tarjottava Vanhustyön erikoisammattitutkinto mahdollistaa lähi- ja sairaanhoitajien jatkokouluttautumisen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osalta. Kolmiportaisen mallin vaativammille tasoille on tarjolla erikoistumiskoulutusta. Nykyisten koulutusten vaatimukset mukailevat laatusuositusta. Henkilökunnalle olisi myös tarjottava mahdollisuutta koulutuksen päivittämiseen, työnohjausta ja osaaminen tulisi varmistaa. Tässä huolellinen työhön perehdytys on yksi merkittävä väline. Perehdytykseen liittyy esimerkiksi palveluketjun esittely ja myös tämän tuntemisen varmistaminen.
Sujuva tiedonkulku ja vaikuttava viestintä ovat keskeisessä roolissa turvallisen hoidon järjestämisessä. Tiedon kulku on varmistettava useaan suuntaan – potilaalta hoitohenkilökunnalle, jolloin potilaan hoitotahto ja sen saatavuus on merkittävää. Hoitohenkilökunnan on tiedotettava oikea-aikaisesti ja riittävän varhaisessa vaiheessa potilaalle ja hänen läheisilleen sairauden mukanaan tuomat tekijät. Tiedon kulku myös hoitopaikkojen välillä on turvattava.
Hyvä palveluketjun koordinointi ja johtaminen mahdollistavat laadukkaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamisen. Jotta hoito olisi yhdenvertaista kaikille kansalaisille, suosituksen mukainen hoidon kolmiportainen malli tulee toteutua kaikilla hyvinvointialueilla. Meillä Päijät-Hämeessä mallin toteuttamista kehitetään Palliatiivisen hoidon palvelujen tuottaminen ja laadun parantaminen -hankkeen kahden osahankkeen osalta. Nämä ovat palliatiivisen keskuksen perustaminen ja kotisairaalatoiminnan vahvistaminen sekä kotisairaaloiden konsultaatiotoiminnan järjestäminen perustason sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköille.
Saattohoidon kehittäminen Päijät-Hämeessä
Meillä Päijät-Hämeessä saattohoidon kehittäminen on jatkunut jo pitkään. Ensimmäinen saattohoito-osasto perustettiin Lahden kaupunginsairaalaan 2010-luvun taitteessa. Sieltä toiminta muutettiin Jalmariin, osastolle 12. Päijät-Hämeen keskussairaalassa toimii palliatiivinen poliklinikka. Toiminta on moniammatillista, esimerkiksi psykososiaalinen tuki ja konsultaatiotuki turvautuvat poliklinikan kautta. Kotisairaalatoiminta on jo olemassa ja sitä kehitetään aikaisemmin mainitun hankkeen avulla. Tehostetun palveluasumisen yksiköissä toteutetaan myös saattohoitoa, samoin kotisaattohoito on mahdollista kotihoidon ja kotisairaalan avulla. Myös laadukasta koulutusta on tarjolla hoitohenkilökunnalle. Erikoistumiskoulutusta tarjotaan ammattikorkeatasoisesti ja toisen asteen koulutuksen yhteydessä jatkokoulutuksena järjestettävä erikoisammattitutkinto on tarjolla sekä lähi- että sairaanhoitajille. Oma kokemukseni on sekä itse kouluttautuessani, että opettaessani saattohoitoa, että osallistujat ovat erittäin motivoituneita ja sitoutuneita tekemään laadukasta, ihmisläheistä saattohoitotyötä. Useat yksiköt hyödyntävät jo nyt vapaaehtoistoimijoita osana saattohoitoa.
Olemme täällä Päijät-Hämeessä melko hyvässä asemassa saattohoidon laadun suhteen. Kehitystyötä tehdään edelleen, niin toiminnan kuin koulutuksenkin osalta, ja näin tulee olla myös jatkossa. Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry tukee ja toimii omassa roolissaan aktiivisesti alueella. Teemme tiedotustyötä, järjestämme tapahtumia ja tuemme kouluttautumista monella tavalla. Tuemme myös materiaalisesti saattohoitoa tekeviä yksiköitä, esimerkiksi sisustukseen liittyen sekä muuhun hyvinvointiin liittyvillä esineillä. Yhdistyksen jäseneksi ovat kaikki tervetulleita, asia koskettaa meitä kaikkia.
Maria Viljamaa
Kirjoittaja on sairaanhoitaja YAMK ja ammatillinen opettaja, erikoisosaamisaloina mielenterveys- ja päihdetyö sekä saattohoito. Hän toimii Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry:n sihteerinä.
Lähteet
Lait ja suosituksen koskien elämän loppuvaiheen hoitoa. THL. https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/elaman-loppuvaiheen-hoito/lait-ja-suositukset-koskien-elaman-loppuvaiheen-hoitoa
Saarto, T., Lyytikäinen, M., Ahtiluoto, S., Junttila, K., Lehto, J., Finne-Soveri, H., Hammar, T., Forsius, P. 2022. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus. THL. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144065/OHJ2022_004_08042022.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Saarto, T., Finne-Soveri, H. ja asiantuntijatyöryhmä. 2019. Suositus palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta Suomessa. Palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:68. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161946/STM_2019_68_Rap.pdf
